Mietelauseita vuodelta 2007

 Kuka kaipaa uutta ystävää, jos vanhoissakin on ihan kylliksi? Niin hyvässä, kuin pahassa.

Tärkeintä ei ole se, mitä suunnittelet, tai se mitä ajattelet. Tärkeintä on se mitä aidosti saat joka päivä aikaan.

Älä tuhlaa elämääsi haaveilemiseen. Tee todeksi jokainen haave, joka mielessäsi syntyy, niin silloin sinulle jää todellakin jotain musteltavaa.

Jokainen toiselle ainnettu aika tuplaantuu. Jokainen itselle annettu aika ei ole keneltäkään toiselta pois.

Mitä siitä mitä muut ajattelevat? Tämä elämä on minun ja vain minun tulee viihtyä siinä, sillä jos joku toinen viihtyisi minua paremmin, tämä elämä ei olisi enää minun.

Kun otat tavoitteeksi minkä tahansa, älä laske katsettasi maalista. Syrjäpoluille voit toki välillä eksyä, kunhan muistat minne suuntaan olit alun perin menossa.

Viisaus asuu meissä ihmisissä, se tulee muistaa, vaikka tekomme ei aina olisikaan järin viisaita. Aina voimme kuitenkin muuttaa ne sellaisiksi.

Jos aikaa ei olisi keksitty, olisimme keksineet jotain muuta itseämme kiusaamaan ja elämäämme hallitsemaan.

Ilman kriittisyyttä ihminen olisi kuin lammas.

Anna minulle tilaa, mikäli haluat että annan sitä sinulle. Älä yritä hallita minua, sillä siinä jäät kanssani kuitenkin aina hopealle.

Olen sävyisä ja rauhallinen, silloin kun toiset ihmiset eivät ärsytä minua.

Kaikista mukava nyt on nyt, sillä huominen nyt on vasta huomenna.

Älä tavoittele kuuta, älä jumalaa. Tavoittele maata ja omaa sisintäsi.

Menneisyyteen et pääse palaamaan, huomiseen on vielä liian pitkä matka, ainoa todellinen on nyt hetki, joten tee tästä hetkestä pinei ikuisuus.

Kun minä kohtasin sinut ensimmäisen kerran, olin pieni ja pelokas. Kun kohtaan sinut tänään uudelleen en ole enää lainkaan pieni, mutta pelokas taidan olla vieläkin. Pelkään vain ihan erilaisia asioita nyt, kuin silloin.

Joskus haaveilen siitä, että rakastuisin. Yleensä kuitenkin unohdan haaveiluni siihen kun tajuan, että pidän elämästäni liikaa nyt rakastuakseni keneenkään.

Kukapa haluaisi elää yksin? Niin kukapa, paisti minä.

Kun minä teen päätökseni, niin silloin kapuan vaikka korkeimmalle vuorelle ja huudan, hyökkään meren myrskyjen keskelle, enkä pelkää kuolemaa. Päätöksen tekeminen vain ottaa itsellä aikansa.

Ikä, niin mitä se tuo? Ryppyjä, juonteita, ihraa ja suonikohjuja. Niitä se tuo ainakin, mutta vastapainoksi saamme viisaita ajatuksia, seesteisyyttä sekä varmemman itsetunnon.

Ennen pidin sellaisia ihmisiä viisaina, jotka olivat jaksaneet lukea ja puurtaa. Nykyisin pidän sellaisia ehkä hiukan idiootteina. Tuhlata nyt elämänsä sellaiseen.

Kaksin aina kaunihimpi ja paskat!

Minä jaksan odottaa sinua seuraavaan elämään, sillä tiedätkö mitä? Minun tämä elämäni on jo kylliksi täynnä kaikenlaista muuta tekemistä.

Miehet ovat idiootteja. Sen näkee jo siitä, että esitellessään tyttöystävänsä minulle ne kertovat sen olevan työkaveri. Ehkä joillekin parisuhteessa eläminen on sitten rankkaa duunia?

Silloin kun unelmoin, saatan ajatella, että olisi kiva kokea miltä tuntuisi, jos sinä koskettaisit minua. Todellisuudessa se olisi ihan liian pelottavaa. Mikäli niin kävisi, minä purisin sinua kädestä.

Mene pois, anna minun olla. Vie helvettiin se rakkaus, jonka joskus minulle annoit. Minä en todellakaan tarvitse sitä, joten ole hyvä ja ota se mukaasi nyt!

Melkein mitä tahansa, mutta ei tätä kiitos. On helpompiakin tapoja tappaa ihminen elävänä.

Sinä kirottu yhteiskunta, kuinka sinä taas olet kaikkeen paskaan syypäänä. Me typerät ihmiset, jotka sinut rakensimme, vain jotta voisimme syyttää sinua kaikesta.

Poliittista jorgania tv:n täydeltä. Täyttä paskaa ja tarkoitettu vain uskottavaksi.

Älä aliarvioi nuorempaa sukupolvea, sillä he vaihtavat sinunkin vaippasi, kun makaat vanhana. Jos vaihtavat.

Aurinko laskee joka ainoa ilta. Pieni enkeli lentää ikkunalaudalle. Anna minulle voimaa, anna valoa ja hyvää tahtoa. Anna minulle kysy antaa anteeksi.

Haluaisin lyödä sinua avokkaalla kasvoihin ajattelen, kun tervehdin sinua ja hymyilen.

Ehkä sitten niin, että yhden kerran yhtyminen voisi auttaa unohtamaan ihan kaiken.

Miten olla olematta liian ylpeä, ollen kuitenkin tarpeeksi ylpeä?

Jospa edes kerran katsoisit minua silmiin niin kuin ihminen ihmistä katsoo, niin silloin voisin pitää sinua sankarina.

Sieluani en myy, vaikka lähes kaiken muun möinkin vuoksesi.

Unelmiani et saa, etkä ajatuksiani, sillä niitä et voi irrottaa minusta.

Kuinka helvetissä minusta kasvoi tällainen kusipäinen pieni marttyyri, jollaisia inhosin yli kaiken?

Älä puhu, vaan suutele. Minua ei voisi vähempää kiinnostaa mitä asiaa sinulla on, haluan vain muistaa miltä kätesi tuntuivat ihollani.