Mietelauseita hinäkuulta 2007

 Koska minä en kerro, niin sinä et tiedä. Koska sinä et kysy, niin minä en kerro…

Jos minulla olisi kaikki valta mitä maailmassa on, minä muuttaisin elämämme kulun sellaiseksi, että meillä olisi mahdollisuus rakastaa.

Sinä lupasit, että olet minun aina. Minä en luvannut olla sinun ja olen sitä vieläkin.

Kohtalo on joskus oikukas. Ensin se antaa, vain ottaakseen pois.

Jos meillä olisi aikaa, antaisimmeko sitä myös toisillemme?

Unohditko sinä minut jo? Minä en unohda sinua ikinä.

Kaiken muun olenkin jo sinulle kertonut, mutten sitä, että rakastan sinua vieläkin.

On vain yksi mutta ja se olen minä.

Rakkaus on turhaa. – Sitten olen minäkin.

Elämä ilman rakkautta on vain tyhjä kirjekuori. Kun elämässä asuu rakkaus, löytyy kirjekuoresta odottamasi viesti.

– Juuri tänään minä olen vahva. Olen voimaannuttanut itseni. Saan voimani maasta, saan sen auringosta. Ystävistä, lempeästä kesätuulesta ja rypsin tuoksusta. Aamukasteesta, perhosista, ymmärryksestä, joka on laajempi, kuin olisin ikinä koskaan uskonut. Tänään on minun päiväni. Tänään minä voin hyvin ja minun on helppoa hymyillä sinulle.

– Joskus hyvä fiilis löytyy niin pienistä asioista, että useimmilta ne jäävät kokonaan huomaamatta.

– Jos olisin aina yhtä ehjä kun olen nyt, minun olisi hyvin helppoa tulla itseni ja muiden kanssa toimeen.

– Mustia päiviä ja aikoja saamme kohdataksemme aina, jotta tulisimme viisaammiksi ja se, kun elämä tuntuu hyvältä, tuntuisi vieläkin paremmalta. Elämä on välillä monimutkaista, jotta ymmärtäisimme sen arvon, kun se joskus sentään on helppoa.

• Miksi juuri minun on aina paettava ja juostava karkuun? Miksen minä uskalla otaa omahyväistä ilmettä kasvoilleni ja pysy paikallani?

  Niinhän minä teenkin, silloin kun taivaalta sataa tulinuolia, kun myrskyävä tuuli ja tuisku raiskaavat maata, kun koko maailma hukkuu paskaan ja ydinpommit räjähtelevät auringon nousussa. Silloin minä uskallan. Minä otan lapsia ja aikuisia kädestä ja juoksutan heitä turvaan.

  Mutta entäs sitten kun joku herättää uinuvan rakkauden tunteen sisälläni? Silloin minä lamaannun. Hetkestä kun alan kokea kiintymystä, tarvetta tai tapaan itseni haaveilemasta. Hartiani kumartuvat kasaan, sydämeeni isketään puukko, jota itse väännän hitain pyörivin liikkein yhä syvemmälle.

  Kun minun sydämeni käskee sanoa: ” minä olen tässä, olen sinua varten ja valmis kanssasi seikkailuun”, niin teenkin äkkikäännöksen, peitän kasvoni käsiini ja pakokauhun vallassa juoksen niin lujaa kuin jaloistani pääsen. Turvaan, turvaan, turvaan. Pakene, pakene, pakene! Sitten minä yksin itken itseni uneen ja olen pettynyt. Olen itseni pahin vihollinen.

• Anna minulle aikaa. Anna minun selittää. Anna oikeus tunteisiini ja omaan hulluuteeni. Olen vain keskinkertainen nainen, joka ei tiedä mitä elämältään haluaa. Silloin kun se alkaa pikkuhiljaa valjeta, se ei vastaakaan kuvitelmaani itsestäni ja siksi säikähdän sitä ja kiellän sen itseltäni.

• Kuinka usein ihminen loppujen lopuksi on aivan varma siitä mitä hän milloinkin on tekemässä?

• Älä rakastu, älä kiinny, älä odota, älä unelmoi. Elämän oppeja joita minä olen elääkseni saanut. Pidä kiinni tavoitteista, muuta yhteiskuntaa, ole vahva ja vastuuntuntoinen. Siinäpä niitä lisää. Mutta eihän elämä ole sanomalehti. Se ei ole YLE TV:n myöhäisuutiset. Ei Ajankohtainen kakkonen, ei M.O.T eikä edes Poliisi TV. Elämä on lähempänä Inhimillistä tekijää, Karpolla on asiaa tai Punaista lankaa. Se on Seura, Anna tai ET-lehti. Elämällä kuuluu olla tarina ja tarinan tulee sisältää alku, loppu, tragedia ja tunteita. Mihin ne mahtuvat minun maailmassani, jossa opetettiin elämään toisin?

• Kuka suojelisi minua? Kuka ottaisi minut syliin kun pimeä alkaa pelottaa? Kuka puhaltaisi kun minulle tulee pipi? Kuka lohduttaisi ja rauhoittelisi, kun pelot valtaavat pienen hauraan mieleni? Kuka ymmärtäisi, kuka kuuntelisi, kenelle olisin tärkeä? Kenelle voisin olla ikioma?

• Tule nyt, älä pelkää! En minä sinua syö. Meille ei voi tapahtua mitään pahaa. Kyse on vain matkasta, jonka me yhdessä lennämme halki maailmankaikkeuden. Rakkaudesta joka vaatii toimimaan. Unelmista, jotka haluavat toteutua. Hetkistä, joista voisi kasvaa ikuisuus.

• Voiko edellisen elämän karmasta vapautua vain päättämällä vapauttaa itsensä nyt, vai onko asiat pakko elää ja tehdä uudestaan? Katsoa silmästä silmään mennyttä aikaa ja elää se päivä, ne tunteet, ne tapahtumat vielä kerran. Tuoda ne osaksi tätä elämää? Vasta sittenkö voimme vapautua?

• Älä sinä minusta välitä. Olen vain pikkuisen vinoon kasvanut varpu keskellä kaunista kukkapenkkiäsi. Olen tuuli, joka sotki sinun valkoiset lakanat narullasi. Olen koira joka kusi pyhäpukusi housunlahkeille juuri ennen tärkeää tapaamistasi. Olen se kirje, joka lähti kotoasi vahingossa ilman tarvittavaa postimerkkiä, eikä näin ollen koskaan löytänyt perille. Olen ystävä joka aamuyöllä soittaa sinulle kännissä ja kysyy: oliko sinun tyynysi varmasti hyvin. Niin kauan kun sinä annat minulle luvan, minä sekoilen ja roikun tässä. Niin kauan onnistun aina kuitenkin sotkemaan kaiken mikä ikinä oli sinulle tärkeää. Mutta älä ole siitä vihainen minulle. Kyllä kulkukissankin saa kesyyntymään, jos sille joka ilta antaa lautasellisen maitoa. Kyllä kaniinikin saapuu aina samalle kaalimaalle, ellei sitä ajeta sieltä pois ja jopa koira, vaikka sitä kohdeltaisi kaltoin, tuntee kiintymystä isäntäänsä kohtaan. Sellainen minäkin olen.

Mietelauseita toukokuulta 2008

 Miksi, oi miksi huudan perääsi yksinäisinä pimeniä öinä? Miksi ihmeessä en uskalla nukkua ilman sinua, sillä päivällä en kaipaa sinua lainkaan.

Kunpa katsoisit minua silmiin edes kerran. Näyttäisit että ymmärrät minua. Koska et halua sitä näyttää, käännät katseesi aina hieman sivulle.

Ihminen tavoittelee aina vain lisää valtaa ymmärtämättä, että sen ainut valta rajoittuu vain omaan itseensä.

Jäykät ja mielipiteissään muuttumattomat ihmiset ovat raivostuttavia. He saavat sappinesteeni kiehumaan. Silti minä tarvitsen heitä pysyäkseni tukevasti maan pinnalla.

Aikaisemmin vinguin, etten halua että aiheutat minulle enää yhtään pettymystä, kunnes ymmärsin, ettei se ole sinun vikasi. Minun pitää muuttua sellaiseksi etten odota sinulta mitään.

Yrityksesi myrkyttää sieluni onnistui melkein. Sitten ymmärsin, ettet ole sen arvoinen.

Minusta olisi hauskaa jos voisin olla uuden vuoden raketti. Kun yrittäisit sytyttää minua, sammuisin ensin sata kertaa ja sitten räjähtäisin naamallesi.

Mielikuvituksissani olen kanssasi matkan päällä jossain toisessa ulottuvuudessa. Sinä ojennat minulle kätesi ja hymyilet. Lennämme enkeleiden lailla ajasta iäisyyteen, yhtä keveästi kuin taivahan linnut. Sinä suutelet minua ennen auringon laskua ja minä olen onnellinen, niin vapaa. Avain kääntyy lukossa ja herään todellisuuteen. Minun siipeni ovat sidotut tähän paikkaan.

Välimatkaa ei ole sanoit ja minä uskoin sinua. Jos välimatkaa ei olisi ollut, olisimme olleet vielä enemmän kusessa.

Tiedätkö mitä? Minä halusin uskoa kaiken mitä minulle puhuit, koska se mitä puhuit kuulosti sadulta, jonka juonen olin jo lapsena unohtanut. Se muistutti minua ajasta, jolloin minä sain turvaa, kun minulle luettiin ääneen.

Sinä jäit merkillisellä tavalla elämään minussa.

Olisinko enää minä, jos lakkaisin ajattelemasta sinua. Olethan kulkenut mukanani jo niin monta vuotta.

En malta odottaa sitä seuraavaa elämää, jonne me sovimme tapaamisen. Siinä elämässä uskallan varmasti myös kieltäytyä kunniasta.

Mikäli tämä elämä menee näin, seuraavassa elämässä olen itselleni huomattavasti paljon parempi.

MInä olin valmis tekemään vuoksesi lähes mitä tahansa, paitsi sitä ratkaisevaa liikettä itseni kannalta.

Minä jäin liian pitkäksi ajaksi tuleen makaamaan. Nyt tuli on palanut ja jäljelle jäi vain tuhkaa. Tuhkasta saattaa silti aina nousta vahvana. Tietoisena siitä, että eli sen kaiken loppuun asti, kun ei pelännyt liekkejä ja lähtenyt karkuun.

Mikäli tänään käveleisit minua puolitiehen vastaan olisinko enää siellä?

Yhteen elämään mahtuu monta pientä kuolemaa ja ylösnousemusta.

En ole koskaan uskaltanut kertoa sinulle, että olet minulle edelleen rakas. Luulen että tiedät sen, vaikka pysynkin vaiti.

En odota sinulta mitään. Haluan että kaikki pysyy ennallaan.

MInä olen noussut kapinaan sinua vastaan. Sen siitä saa, kun pysyy kokoajan paikallaan eikä liiku senttiäkään.

Pidä vain tuo omahyväinen ilme kasvoillasi, sillä sinun ei tarvitse luopua siitä, kunhan riisut naamiosi.

Kohtaat minut useasti, muttet kohtaa oikeasti.

Jos olisit kanssani pimeässä huoneessa ilman vaatteita ja sytyttäisin valot, niin mitä tekisit?

Mielenkiintoinen piirre elämässä on se, että itse päätät miten sen elät.

Sinä iltana oli kaunista kun kohtasin sinut. Myös sinä iltana oli kaunista, kun lakkasin näkemästä sinua enää.

Olisiko aina ollut sittenkään liian kauan?

En ymmärrä miksi kaipaan sinua, koska käytännössä katsoen ärsytät minua enemmän kuin moni muu ihminen edes niin halutessaan.

Ottaisitko minua tukasta kiinni ja painaisit minut väkisin istumaan, pakottaistko katsomaan silmiisi ja sanoisit: ”rakas”

Liian monta aikalisää ei tuo lisää aikaa

Mikäli sinun on pakko nöyryyttää minua, niin ole kiltti äläkä tee sitä noin, sillä tuo on lapsellista

Minä olen niin tottunut uhrautumaan ja uhraamaan, että minulle on ihan sama miten tästä jatketaan

Minä viohelsin pelin poikki, koska minun rajani tuli täyteen. Sinä pysähdyit rajalle ja vilkutit minulle iloisesti hymyillen.

Ota kiinni naurun toisesta päästä, minä otan toisesta. Älä ikinä laske irti, koska näkymättömänäkin naru tuntuu turvalliselta välillämme.

Jos sinun on pakko valehdella minulle lähes tulkoon kaikessa ja minä kuitenkin näen kaikkien valheidesi läpi, luulen että asetelma on sinulle vähintään yhtä epämiellyttävä, kuin se minulle on.

Yrittäisit edes olla kaunistelematta asioita. En minä totuudesta rikki mene. Enemmän hajoan siihen, kun et osaa olla oma itsesi.

Menneisyyttä ei pidä katua, koska sitä ei koskaan pääse kokonaan pakoon. Viisaampaa on antaa mennä vaan ja tunnustaa, että minäkin olin siellä ja siihen osallinen.

Jos jäisin odottamaan sinua nyt, tulisitko koskaan? Jos yrittäisin luoksesi, eksyttäisitkö minut? Jos hukuttaisin ikäväni viinaan ja lääkkeisiin, voisitko parantaa minut kuntoon? Jos en huomaisi sinua lainkaan, muistaisitko sinä silloin kuka olen ?

Kiinnitä turvavyö, sillä tänä yönä vien sinut seikkailuun. Lennätän sinut mielesi rajoille, paikkaan jossa et ole ikinä käynyt. Kun huominen tulee, minua ei enää ole. Jään ihollesi kipeänä muistona siitä mikä olisi voinut olla toisin.

Yksi suuri merkkipaalu on saavutettu, sen ansiosta kasvoin ihmisenä isoksi ja aikuiseksi. Sellaiseksi, ettei minua saututa enää mikään.

Elämä tuo eteen merkillisiä kuvioita, joiden olemassaolon tajuaa, muttei ymmärrä niiden sisältöjä. Sinä siinä ja minä tässä, eri aika ja eri ulottuvuus. Sama tarkoitus ja eri maailma. Hiljaisuudessa katseemme kohtaa sekunnin sadasosan ja se sadasosa vie tunteja.

Minä olin se hiljainen ja järkevä tyttö. Nyt en ole enää kumpaakaan, sillä sinä opetit minut elämään ja tämä on se juttu, joka minun pitikin oppia.

Kiitos sinulle siitä, että pakotit minut ulos muurini takaa. Kiitos sinulle siitä, että jätit minut yksin. Kiitos sinulle siitä, että pakotit minut kasvamaan. Kiitos sinulle siitä, että löysin vihdoin itseni.

Menneet ovat menneitä, mutta tulevaan voi aina varautua.

Rakasta minua nyt, älä ylihuomenna, sillä ylihuomiseen on ikuisuus ja minulla on vain hetki aikaa.

Minusta on hassua seurata sivusta, kuinka sinä puhut hänelle ne samat asiat ja hän uskoo sinua yhtä sokeasti, kuin minäkin sinuun uskoin.

Ehkä on parempi, että pidät suusi kokonaan kiinni. Sinäkin taidat tietää, etten usko sanaakaan.

Aikaisemmin pärjäsit kanssani moitteettomasti. Nykyisin pidät minua arvaamattomana. Loppujen lopuksi en ole yhtään sen arvaamattomampi kuin ennenkään, nykyisin en vaan jaksa paskan jauhantaasi ja teen niin kuin huvittaa.

Puhu niin paljon kuin jaksat, selitä miten haluat. Keksi syitä, anna oikeutus. Kumpikin meistä kuitenkin tietää kokonaisen totuuden.

Riitelevät miehet ovat pahempia kuin akat.

Mitä tapahtuu, kun kaksi dokmaattista laitetaan samaan kattilaan? – Riita

Et uskalla aintaa minulle yhtä vuorokautta, sillä pelkäät että se maksaa sinulle lopun elämäsi.

En minä halua sinusta muuta, kuin yhden suudelman, yhden kosketuksen ja yhden orgasmin. Sen verran jäit kaikesta minulle velkaa. – Sen jälkeen voit mennä takaisin sinne minne kuulut.

Joksus yksi hetki matksaa enemmän kuin minin ihmisellä olisi varaa

Päästit minut elämääsi, sydämeesi, kotiisi. En ymmärrä mitä sinun päässäsi liikkui?

Murhasta voi rangaista elinkautisella. Henkisestä murhasta ei koidu seuraamusta.

Mukamoraalin kanssa on helpompi tulla toimeen kuin aidon moraalin

Etkö vieläkään uskalla hypätä kanssani tuntemattomaan? Tiedän että sinun tekee mieli. Laita silmät kiinni, ota kädestäni ja luota minuun vihdoinkin.

Lopeta hannaaminen ja ole niin kuin mies. Ota nyt se pääsi pois perseestä ja ota minut nyt!

Mietelauseita heinäkuulta 2008

 * Vain kolme askelta erotti minut sinusta. Yksi lause, jonka joskus sanoin ja toinen jonka jätin lausumatta. Se etten vastannut odotukseen, joka sinulla oli. Se että halusin kulkea omaa polkuani, joka minun kosmiseen maailmankarttaani oli kirjoitettu jo syntymäni hetkellä. Sinä et sitä ymmärtänyt. Et tässä elämässä. Onneksi vielä tulee elämä, jonka aikana tämä asia kirkastuu myös sinulle. Silloin sinäkin ymmärrät minua.

* Miksi ihminen on keksinyt itselleen ajan? Miksi meillä on ollut niin voimakas halu ja tarve rajoittaa itseämme ja kulkuamme maan päällä? Tuoko aika meille turvaa, vai pelkästään kuristavaa rajoittuneisuuden tunnetta, joka seuraa meitä kaikkialle? Miksi aika itsessään on jo rajallinen, vaikka ajan pitäisi olla ajaton?

* Sielun sitoutuneisuus on jotakin aivan muuta, kuin mumista tekoripsien, kammatun tukan ja hohtavan valkean hunnun takaa varovasti: ”tahdon”.

* Me luomme itsellemme ja elämällemme jatkuvasti ympärillemme merkityksiä. Minun merkitykseni voivat olla aivan erilaisia, kuin sinun merkityksesi. Silti sinun merkityksesi ovat sinulle yhtä aitoja, kuin minun merkitykseni minulle.

* Ei ole olemassa kokonaista totuutta. Totuus muodostuu henkilökohtaisista totuuksista, jossa kukin elämäämme elämme ja itseämme toteutamme. Totuuteen mahtuu niin monta totuutta, kuin totuudessa on osallisia. Totuus on moniulotteinen ja riippuu aina katsojan kannasta.

* Karman laki on asia, jota yksikään meistä ei pääse pakoon. Helpoimmalla meistä pääsee se, joka tämän asian tunnistaa ja alkaa kohdata haasteistaan tietoisesti.

* Muista pitää huolta sisäisestä lapsestasi. Ole sille hyvä ja hellä. Sisäinen lapsi ansaitsee kaiken rakkautesi. Kun osaat rakastaa ja helliä sisäistä lastasi, opit rakastamaan myös niitä lapsia, joita tähän maailmaan omalle vastuullesi teet. Opeta heidätkin mallisi avulla rakastamaan sisäistä lastaan. Anna heidän sisäisen lapsen jäädä lapseksi, äläkä aseta heille liian suuria haasteita kasvun tiellä. Leiki ja laula lastesi kanssa. Niin sisäisen lapsesi, kuin niidenkin jotka tähän maailmaan teit.

* Silloin kun sydämesi on puhdas, avoin ja vastaanottavainen, vain silloin rakkaus voi kävellä ovestasi sisään. Silloin jos olet täyttänyt sydämesi tarpeettomalla vihalla ja katkeruudella rakkauskin juoksee sinua karkuun.

* Minä löysin kaksoisliekkini, vain kadottaakseni hänet jälleen. Löysin myös yhteisen tehtävän, jonka maailma oli meille aikojen alussa antanut. Siitä aion kuitenkin pitää kiinni.

* Kuinka paljon tuottaakaan tuskaa se, että minä näen jotain, mitä sinä et ole vielä valmis näkemään. Kuinka paljon lohtua tuokaan se, että tiedän olevani tässä juuri siksi, että sinäkin oppisit näkemään sen saman.

* Myötätunto toisia kohtaan kehittyy myötätunnosta itseä kohtaan.

* Lujuus on haavoittuvaisuutta. Kovuus puolestaan sitä, että pelkää kaiken aikaa haavoittuvansa.

* Kärsivällisyyden oppiläksy on usein äärimmäisen tuskaisa oppiläksy. Kärsivällisyyden oppiläksy auttaa kuitenkin kaikkialla oman elämän hallintaa ja viihtyvyyttä.

* Silloin kun minun silmäni kohtasivat sinun silmäsi, maailmasta hävisi aika, paikka ja tila. Ympäristö muuttui kosmiseksi kokemukseksi, jollaisen olemassa olosta olin kuullut, mutta en ikinä muistanut kokeneeni. Se oli pala jumalallista ykseyttä, josta joskus olimme saaneet nauttia. Se oli muistutus suunnasta, jota kohti ihmisen tulee jälleen kulkea. Se polutti elämäni uudestaan. Ei kohti sinua, vaan kohti päämäärää, joka oli maallisten asioiden joukossa itseltäni unohtunut. Olin unohtanut itseni ja sen mitä minä pohjimmiltani elämältäni hain. Turvaa, lämpöä, rakkautta ja anteeksiantoa. Olin jopa unohtanut sen, etten voi etsiä niitä muista ihmisistä, vaan ensin minun on löydettävä ne asiat itsestäni.

* Merkittävin hetki ei olekaan hetki, kun on saavuttanut jotain, vaan hetki, kun tajuaa menettäneensä sen, mitä olisi voinut saavuttaa. Se näet avaa silmät näkemään mitä tulee tavoitella. Tavoitteet puolestaan avaavat sydämen elämänhalulle.

* Joskus menneiden ei pidäkään antaa olla. Joskus ne pitää kohdata ja kasvaa sen avulla vieläkin vahvemmaksi ja vapaammaksi yksilöksi.

* Olen antanut sinulle kaiken anteeksi, koska oivalsin, etten ikinä voi odottaa sinun antavan minulle mitään anteeksi, ellen itse ota ensimmäistä askelta

* Joinakin öinä minä irtaannun ruumiistani ja lennän katsomaan kuinka sinä nukut. Joskus näytät levottomalta, joskus aivan levolliselta. Nukut sinun paikallasi siellä, sen ihmisen vierellä kenet valitsit opettamaan sinulle asioita elämästä ja ihmisistä. Asioita rakkaudesta, anteeksiannosta ja itsestäsi. Yleensä näytät tyytyväiseltä, joskus jopa onnelliselta. Joinakin öinä kuitenkin myös sinä irtaudut ruumiistasi ja lennät kanssani seuraavaan ulottuvuuteen. Haluat selittää minulle miksi toimit kuten toimit. Pyydän ettet selittäisi. Sinä pidät minua sylissä ja lohdutat. Katsot minua silmiin ja pidät minua molemmista käsistä kiinni. Kumpikaan ei haluaisi palata. Kuitenkin aina tulee uusi aamu ja kummankin on palattava sinne, missä maallinen elämä sijaitsee.

* Tiesitkö, että olet ehkä viehättävin ihminen jonka olen koskaan kohdannut? Enkä tarkoita sitä mitä maalliset silmäni sinussa näkevät, vaan sitä kaikkea kauneutta, jota sinun sielusi säteilee ympäröivään maailmaan. Mikäli kaikki ihmiset näkisivät saman sinussa, mitä minä sinusta näen, sinua rakastettaisi kaikkialla.

* Joskus on kivaa olla pikkuisen naiivi ja uskoa uskomattomiin asioihin. Vaikkei niitä oikeasti olisi olemassakaan, niin niiden ajatteleminen tekee elämästä paljon mukavampaa ja värikkäämpää.

* Kuka voi vetää rajan totuuden ja valheellisuuden välille, jos jokaisen totuus kuitenkin näyttää aivan erilaiselta?

* Sielunsa voi myrkyttää negatiivisilla ajatuksilla ja tunteilla. Sen voi hukuttaa vihaan, kaunaan ja katkeruuteen. Mutta kuka oikeasti haluaa elää sellaisen taakan kanssa? En minä ainakaan!

* Jos näkisit, että olen kaatunut maahan polvet verillä, auttaisitko sinä minut ylös? Ojentaisitko minulle kätesi ja putsaisit vuotavan haavan? Puhaltaisitko ja ottaisitko syliin? Vai jatkaisitko matkaasi ikään kuin et olisi huomannutkaan minua?

* Näinä öinä, kun istun yksin ja katselen taivasta, saatan nähdä pilkahduksen sinun hymystäsi. Näinä öinä kun olen yksin, en pelkää pimeää, en hiljaisuutta, sillä tunnen sinun läsnäolosi, vaikket edes ole osa minun elämääni. Yöt ovat eri asia.

* Silloin kun minä kohtasin sinut, koko maailmankaikkeus vietti juhliaan. Enkelit tanssivat ja lauloivat. Maljoista virtasi rakkauden viini. Aurinko hyväili taivaanrantaa lämpimillä säteillään. Silloin kun minä päästin otteeni irti kädestäsi taivas hiljeni ja taivaaseen laskeutui ikuinen yö.

* Pysyn tässä. Olen aivan varma siitä, että olen oikealla tiellä. Sinä voit huutaa tai raivota, voit olla minulle ilkeä tai välinpitämätön. En anna sinun johtaa itseäni harhaan, sillä minä tiedän mitä minun on määrä tehdä.

* Sisäinen lapseni kohtasi kaksoisveljensä. Niin saattaa käydä kerran elämässä. Saattaa myös olla ettei niin käy koskaan. Veli ja sisar leikkivät keskenään hetken. Ne saivat toisistaan voimaa ja toivoa. Tiet erkanivat, mutta se mitä leikistä syntyi jäi ikuisesti elämään kummankin elämään. Antamaan voimaa, näyttämään suuntaa, pitämään huolta ja muistuttamaan, että maailmassa on aina ripaus kauneutta mukana.

* Kohtaloon uskominen olisi jotenkin kivuttoman helppoa. Oman elämänsä vastuun voisi samalla siirtää itsestä ulos. Silti tässä kaikessa hulluudessa on jotakin kohtalon omaista. Ainakin se muistuttaa käsikirjoitettua saippuasarjaa. Kun kertaan tapahtumia muutaman vuoden takaa tähän päivään, löydän lukuisia kohtia, joita ei tapahdu kuin kirjoissa tai elokuvissa. Ei ainakaan oikeassa elämässä, jota ihmiset elävät. Joskus muovaamamme todellisuus muistuttaa saippuasarjaa. Joskus sen juonen käänteet ovat sellaisia, joissa häviävän pienellä todennäköisyydellä varustetut asiat tapahtuvat tai ihmiset joilla ei pitäisi olla mitään tekemistä toistensa kanssa kohtaavat. Se ei ehkä johdu kohtalosta, vaan siitä, että käsikirjoittajia on niin monta. Kukin tuo juoneen omat käänteensä. Vaikka tämä elämä onkin minun, en silti elä yksin. Minun elämäni sekoittuu lukuisiin muihin elämiin, joista jokaisesta kukin eläjä on itse vastuussa. Joskus elämät sotkeutuvat toden teolla keskenään. Siitä seuraa  odotettuja, mutta myös odottamattomia kohtaamisia.  Luulen että tässä kaikessa on pohjimmiltaan ollut kyse siitä.  Toinen vaihtoehto on se, että  kohtalo ohjaa ja me toteutamme.

Mietelauseita vuodelta 2007

 Kuka kaipaa uutta ystävää, jos vanhoissakin on ihan kylliksi? Niin hyvässä, kuin pahassa.

Tärkeintä ei ole se, mitä suunnittelet, tai se mitä ajattelet. Tärkeintä on se mitä aidosti saat joka päivä aikaan.

Älä tuhlaa elämääsi haaveilemiseen. Tee todeksi jokainen haave, joka mielessäsi syntyy, niin silloin sinulle jää todellakin jotain musteltavaa.

Jokainen toiselle ainnettu aika tuplaantuu. Jokainen itselle annettu aika ei ole keneltäkään toiselta pois.

Mitä siitä mitä muut ajattelevat? Tämä elämä on minun ja vain minun tulee viihtyä siinä, sillä jos joku toinen viihtyisi minua paremmin, tämä elämä ei olisi enää minun.

Kun otat tavoitteeksi minkä tahansa, älä laske katsettasi maalista. Syrjäpoluille voit toki välillä eksyä, kunhan muistat minne suuntaan olit alun perin menossa.

Viisaus asuu meissä ihmisissä, se tulee muistaa, vaikka tekomme ei aina olisikaan järin viisaita. Aina voimme kuitenkin muuttaa ne sellaisiksi.

Jos aikaa ei olisi keksitty, olisimme keksineet jotain muuta itseämme kiusaamaan ja elämäämme hallitsemaan.

Ilman kriittisyyttä ihminen olisi kuin lammas.

Anna minulle tilaa, mikäli haluat että annan sitä sinulle. Älä yritä hallita minua, sillä siinä jäät kanssani kuitenkin aina hopealle.

Olen sävyisä ja rauhallinen, silloin kun toiset ihmiset eivät ärsytä minua.

Kaikista mukava nyt on nyt, sillä huominen nyt on vasta huomenna.

Älä tavoittele kuuta, älä jumalaa. Tavoittele maata ja omaa sisintäsi.

Menneisyyteen et pääse palaamaan, huomiseen on vielä liian pitkä matka, ainoa todellinen on nyt hetki, joten tee tästä hetkestä pinei ikuisuus.

Kun minä kohtasin sinut ensimmäisen kerran, olin pieni ja pelokas. Kun kohtaan sinut tänään uudelleen en ole enää lainkaan pieni, mutta pelokas taidan olla vieläkin. Pelkään vain ihan erilaisia asioita nyt, kuin silloin.

Joskus haaveilen siitä, että rakastuisin. Yleensä kuitenkin unohdan haaveiluni siihen kun tajuan, että pidän elämästäni liikaa nyt rakastuakseni keneenkään.

Kukapa haluaisi elää yksin? Niin kukapa, paisti minä.

Kun minä teen päätökseni, niin silloin kapuan vaikka korkeimmalle vuorelle ja huudan, hyökkään meren myrskyjen keskelle, enkä pelkää kuolemaa. Päätöksen tekeminen vain ottaa itsellä aikansa.

Ikä, niin mitä se tuo? Ryppyjä, juonteita, ihraa ja suonikohjuja. Niitä se tuo ainakin, mutta vastapainoksi saamme viisaita ajatuksia, seesteisyyttä sekä varmemman itsetunnon.

Ennen pidin sellaisia ihmisiä viisaina, jotka olivat jaksaneet lukea ja puurtaa. Nykyisin pidän sellaisia ehkä hiukan idiootteina. Tuhlata nyt elämänsä sellaiseen.

Kaksin aina kaunihimpi ja paskat!

Minä jaksan odottaa sinua seuraavaan elämään, sillä tiedätkö mitä? Minun tämä elämäni on jo kylliksi täynnä kaikenlaista muuta tekemistä.

Miehet ovat idiootteja. Sen näkee jo siitä, että esitellessään tyttöystävänsä minulle ne kertovat sen olevan työkaveri. Ehkä joillekin parisuhteessa eläminen on sitten rankkaa duunia?

Silloin kun unelmoin, saatan ajatella, että olisi kiva kokea miltä tuntuisi, jos sinä koskettaisit minua. Todellisuudessa se olisi ihan liian pelottavaa. Mikäli niin kävisi, minä purisin sinua kädestä.

Mene pois, anna minun olla. Vie helvettiin se rakkaus, jonka joskus minulle annoit. Minä en todellakaan tarvitse sitä, joten ole hyvä ja ota se mukaasi nyt!

Melkein mitä tahansa, mutta ei tätä kiitos. On helpompiakin tapoja tappaa ihminen elävänä.

Sinä kirottu yhteiskunta, kuinka sinä taas olet kaikkeen paskaan syypäänä. Me typerät ihmiset, jotka sinut rakensimme, vain jotta voisimme syyttää sinua kaikesta.

Poliittista jorgania tv:n täydeltä. Täyttä paskaa ja tarkoitettu vain uskottavaksi.

Älä aliarvioi nuorempaa sukupolvea, sillä he vaihtavat sinunkin vaippasi, kun makaat vanhana. Jos vaihtavat.

Aurinko laskee joka ainoa ilta. Pieni enkeli lentää ikkunalaudalle. Anna minulle voimaa, anna valoa ja hyvää tahtoa. Anna minulle kysy antaa anteeksi.

Haluaisin lyödä sinua avokkaalla kasvoihin ajattelen, kun tervehdin sinua ja hymyilen.

Ehkä sitten niin, että yhden kerran yhtyminen voisi auttaa unohtamaan ihan kaiken.

Miten olla olematta liian ylpeä, ollen kuitenkin tarpeeksi ylpeä?

Jospa edes kerran katsoisit minua silmiin niin kuin ihminen ihmistä katsoo, niin silloin voisin pitää sinua sankarina.

Sieluani en myy, vaikka lähes kaiken muun möinkin vuoksesi.

Unelmiani et saa, etkä ajatuksiani, sillä niitä et voi irrottaa minusta.

Kuinka helvetissä minusta kasvoi tällainen kusipäinen pieni marttyyri, jollaisia inhosin yli kaiken?

Älä puhu, vaan suutele. Minua ei voisi vähempää kiinnostaa mitä asiaa sinulla on, haluan vain muistaa miltä kätesi tuntuivat ihollani.

Mietelauseita toukokuulta 2010

*”Elämä on kuolemista” lauloi Leskisen Juice aikoinaan. Kuoleminen tarkoittaa aina luopumista, ei sen kummempaa. Sitähän elämä pääpiiretissään on.

* Sellaiset päivät, kun ympärillä on agressiivisia ihmisiä, tartuttavat saman olotilan ihan iian helposti minuunkin. Empaattisuudella on kääntöpuolensa.

* Jotkut ihmiset inhoavat politiikkaa tajuamatta, että politiikka on osa jokaisen ihmisen arkea.

* Jos saisin yhden toiveen, joka varmasti toteutuisi, pyytäisin että oppisin luopumaan sinusta.

* Jos jotkut on ikiajoiksi sidottu yhteen, niin se ei ole kaikissa olosuhteissa reilua. Missä on vapaa tahto?

* Luulin että maailma on reilu paikka. Luulin että ihmiset ovat hyviä. Nykyään tiedän, että niin ei ollut. Saanhan silti uskoa niin, vaikkei se olekaan totta?

* Elämän polku on arvaamaton, mitään ei koskaan voi täysin ennakoida. Se kaiketi tekeekin elämästä mielekkään?

* Ole hiljaa, anna minun olla. Minullakin on oikeus olla tunteideni kanssa.

* Usko itseesi, ole luja, älä koskaan lannistu. Entä sitten jos en vaan halua?

* Miksi tuntemattomaan hyppääminen pelottaa meitä aina yhtä paljon?

* Ole puolellani, ole sitä silloinkin, kun minä itse en tunnista millä puolella olen.

* Sillon kun oma usko horjuu, tarvitaan muiden uskoa.

* Olen kuin mykkä kannel. Kaikki tietää, että sointini on kaunista, mutta kukaan ei kuule sitä ja ihmiset unohtavat.

* Hiljaisuus on ääni jonka kuulen. Kuulen sen vaikka meteliä olisi kuinka paljon tahansa.

* Elämän mielekkyys asuu mielettömiltä tuntuvien asioiden naapurissa.

* Älä pelkää, olen kanssasi. Minä pelkään sinunkin puolestasi.

* Minun sisälläni itkee pieni tyttö. Tyttö joka ei saa ääntään ilmoille. Kuinka voisin auttaa tuota tyttöä? Kuinka kuulla hänen itkunsa aiheen? Aikuisina muutumme niin kylmiksi ja koviksi, että lakkaamme kuulemasta. Lakkaamme tuntemasta.

* Antaisin mitä vain, jos karmamme olisi jo maksettu. Antaisin mitä vain, jos olisin vapaa sinusta.

* Ikävä on niin suuri, etten useinkaan uskalla sitä kohdata. Elämä on epäreilu, kun se pitää minut rakkaista erossa.

* Luopuminen ei ole koskaan luovuttamista.

* Sadekuuro vai lumisokea? Minä olen kumpaakin ja kaiken muun lisäksi vielä tyhmäkin kuin saapas.

* Kipu. Kuinka osaisin elää ilman sinua?

* Äärimmäiset tunteet ovat minun juttuni. Minun on mentävä laidasta laitaan, jotta tuntisin edes jotakin.

* Luulosairaus tekee luulosairaaksi.

* Liian pitkä matka kotiin. Kuka voisi kantaa minut sinne?

* Niin kauan on toivoa, kun on uskoa, niin kauan on uksoa, kun on itsekunnioitusta, niin kauan on itsekunnioitusta, kun kokee että on elämä, niin kauan on elämä, kun on aurinko.

* Keijuna lennän olakapäällesi, siinä istun ja tarkkailen sinua. Sinä et sitä edes tiedä, koska sinä et usko keijuihin.

* Maailma on tullut hulluksi, en minä, vaikka välillä tuntuukin, että minä tulen hulluksi, kun arvopohjaa, jota itse kantaa sydämessään, ei tunnista ympäröivän maailman valinnoissa.

* Käännytetään mummot kuolemaan, päästetään lapsen raiskaajat rippisalaisuuden nojalla pälkähästä, kielletään kerjääminen lailla ja annetaan ihmisten sananvapauden nimissä kiihottaa toisia ihmisiä kokonaisia kansanryhmiä vastaan. Tällainenko on oikeusvaltio?

* Ihmisyyteen kuuluu inhimillisyys, tai ainakin joskus vielä kuului.

* Aikaisemmin en tiennyt olevani idealisti, luulin olevani realisti. Maailmassa jossa nykyään elän, koen itseni idealistiksi, koska yleiset arvot ovat niin paljon koventuneet.

* maailma muuttuu mutta mihin suuntaan? – väärään suuntaan.

* Missä olisi se paikka, jossa sielunsa voisi antaa levätä ja kerätä voimia?

* Jos enkeleiträ on vielä olemassa, missä he ovat nyt, kun ihmiskuntaa pitäisi parantaa? Vai onko nyt niin, että parennettavaa on liian paljon, ettei yksikään enkeli ehdi hoitaa tehtäviään kunnolla?

* Syy on eri asia kuin syyllinen, oire on eri asia kuin todellinen ongelma.

* Mitä ihmettä? Mietin ja katselen maailmaa ympärilläni. Olen hämilläni.

* Olen kanssasi samalla puolella. Olen sitä silloinkin kun vimmatusti väittelen sinua vastaan. Etenkin silloin.

* Yön hiljaisuudessa tunnen oloni vapaaksi. Yön hilajisuudessa en kuule yhtään vaatimusta. Yön hiljaisuudessa olen kaksin maailman kanssa.

Mietelauseita tammikuu 2013

 • Vaikka elämämme onkin täynnä erilaisia risteyksiä, silti meille jokaiselle on olemassa se yksi polku. Voimme poiketa elämämme aikana useillekin syrjäpoluille, mutta maailmankaikkeus johdattaa meidät aina takaisin omallemme.

• Merkittävin on hetki juuri ennen kuin ymmärrät, ettet sittenkään ymmärrä yhtään mitään.

• Kohdata joku jonka kanssa on kuin melkein toisilleen luodut on pelottavampaa, kuin huomata että onkin syntynyt erakoksi

• Meillä taistellaan aikaa vastaan. Aikaa on liian vähän, aika loppuu kesken, aikaa yritetään kuroa kiinni. Viisaat ihmiset ymmärtävät, että aika on ystävä. Se tekee työtä puolestasi ja auttaa viisastumaan. Aika on lepohetki kahden tilanteen välillä. Aika on aina läsnä. Se on sinua varten.

• Mieli on kuin höyhen. Se lentää tuulen mukana. Mielikuvitus on sen tuuli.

• Yhtä monta on oikeaa ja väärää vaihtoehtoa. Onneksi emme koskaan voi valita väärin. Teemme valintamme tämän hetkisen tietämyksemme pohjalta.

• Olin tanssiva ballerina korurasiassa, rasiassa, jonka kansi oli kiinni ja avain oli hukassa.

• Menneisyyttään ei voi paeta, mutta onneksi idealistina voi aina yrittää.

• Kompastuin omiin jalkoihini, kaaduin ja tipahdin lattialautojen väliin. Joku älypää niittasi päälle laminaatin.

• Rakastaa toista enemmän kuin itseään. Ystäväni sanoi. Se on huono yhdistelmä. Sillä jos menetät rakkaan, menetät kaiken. Itserakas pääsee vähemmällä.

• Viisaita eivät ole ne jotka katuvat tekojaan. Viisaita ovat ne, jotka ottavat niistä opikseen.

• Ymmärtää, käsitellä, hyväksyä ja oppia tulemaan toimeen. Ne ovat ihan eri asioita kuin kohdata.

• Sielun seisahtaessa muistamme menneet, näemme tulevat. Se hetki kestää vain sekunnin. Ole valpas, muuten et huomaa.

• Elämään opetteluun menee koko elämä.

• Ensimmäisen vuoden me opettelemme näkemään, opettelemme kuulemaan, opettelemme reagoimaan, opettelemme liikkumaan, opettelemme kommunikoimaan. Lopun aikaa opettelemme ihmisyyttä.

• Keskeneräinen voi olla myös melkein valmis. Kaikki riippuu katontakanasta.

• Rakkaus on käsittämätön määrä kaikenlaisia erilaisia tunteita.

• Löydä sisäinen lapsesi, ota hänet syliisi. Sano että olet riittävän hyvä. Jos hän kysyy miksi tulit, älä vastaa. Hän ymmärtää sen itsekin.

• Yön pimeimpänä hetkenä minä itken sinua. Onneksi joka aamu nousee aurinko. Auringossa kaikki on toisin.

• Yhteen hymyyn voi piirtyä koko elämä. Yhteen sanaan kaikki merkityksellinen. Yhteen ymmärrykseen kaikki mitä tarvitsee.

• Minä tässä. Sinä siinä. Muu on vain aikaa.

• Kulkiessani polkuani pitkin, en ollut koskaan pysähtynyt ajattelemaan merkityksiä. Merkityksiä menetyksille, merkityksiä menestyksille, merkityksiä olemiselle, merkityksiä menemiselle. Kunnes pysäytit minut.

• Hetki ja hiljaisuus. Yleensä ne olivat pahimmat viholliseni. Minä olin kärsimätön. En kestänyt hitautta. En jaksanut odottaa. En sietänyt elämän hiljaisia hetkiä. Hetki ja hiljaisuus. Nyt ne ovat ystäväni. Turvapaikkani maailmassa.

• Ajattelematon ihminen tekee elämästään vaikeaa sanotaan. Myös ajattelevan ihmisen elämä voi olla vaikeaa. Se on vaan sitä eri tavalla.

• On olemassa asioita, joita tekisin ehkä toisella tavalla. On kuitenkin olemassa elämä, jonka elämisestä olen kiitollinen.

• Elämäni kirjassa on edessäni aukeama. Katson kuvia tarkkaan, mietin lukemaani tarinaa. Sen juonta, sen yksityiskohtia, sen sanomaa. Kertaan läksyjäni. Minä pänttään. Haluan oppia, muistaa ja ymmärtää kaiken. Haluan läpäistä kokeen. Haluan saada siitä hyvän arvosanan. Vasta sen jälkeen voin kääntää sivua.

• Joka ikinen kerta, kun luulee ymmärtävänsä jotakin, palaakin aina lähtöpisteeseen ja tajuaa, että on täysin ymmärtämätön. Se tavallaan tekeekin elämästä mielenkiintoisen seikkailun.

• Myönnän olevani keskinkertainen. Ilman sitä elämässäni ei olisi enää mitään tavoitteita.

• Sano sana, minä kuuntelen. Sano kaksi, olen varuillani. Sano kolme niin minä olen jo mennyt.

• Käsittääkseni sellaista ei ole kuin liian myöhään tai liian aikaisin. Aina on olemassa vain tämä hetki.

• Kaksi pientä sanaa: ymmärrä minua. Kolme pientä sanaa: olet minulle arvokas.

• Ihmiset eivät rakastu vain kerran elämässään. Ihmiset rakastuvat usein. Ihmiset rakastuvat joka kerta eri tavalla. Jokaisella tunteella on oma merkityksensä. Toisten merkitys kestää lyhyemmän ajan. Toisten kauemmin.
Joidenkin merkitys säilyy läpi koko elämän.

• Kun rakastaa jota kuta ei ole koskaan täysin yksin. Ei sittenkään, vaikka olisi välimatka.
• Olen kiertänyt pitkän matkan päätyäkseni tähän. Olen samassa paikassa missä olen ollut ennenkin. Eksyneillä on tapana kiertää ympyrää.

• Näytä minulle paikkani, kerro kuka olen, auta minua muistamaan, lähetä minulle opas. Taivaalleni valaisemaan tietäni. Silloin tiedän etten eksy enää.

• Maailmankaikkeuden rinnalla olemme mitättömän pieniä, mutta maailmankaikkeuden lapsina olemme aina turvassa.
• Jos suutelisin sinua nyt, muuttuisiko maailmani siitä? Ei maailmaa voi muuttaa. Maailma on ja pysyy. Vain itseä, asennetta, olemista, elämistä. Niitä kaikkia voi muuttaa.

• Miksen osaa olla hiljaa? Miksi avaan aina suuni ja johdatan itseni ongelmiin. Johtuuko se siitä kaikesta mitä tiedän? Pitääkö kaikki tietämys aina jakaa. Jos minä tiedänkin jotain mitä sinä et vielä tiedä, onko se minun tehtäväni kertoa se sinulle? Luulen ettei ole. Jokaisen on hankittava tietämyksensä itse.

• Minä haaveilen mielelläni. Minä maalaan kauniita visioita tulevaisuudesta. Minä puhallan niihin elämän keuhkoillani ja sydämelläni. Sitten minä puhallan ne taivaalle. Maailmankaikkeuden syliin. Elävinä, täynnä elinvoimaa.

Mietelauseita elokuulta 2012 vol 2

 – Rakastan sinua tavalla, jota sinun on täysin mahdotonta ymmärtää. Älä välitä, se on haastavaa itsellenikin.

– Kävin kolmen askeleen päässä kuolemasta. Olen siitä kiitollinen. Kolme askelta erotti minut menetyksestä. Kolme askelta tekivät minusta enemmän elävän, mitä koskaan olin ollut.

– Kun tulee se hetki, jolloin tajuaa eläneensä väärin. Kun tulee se hetki, kun tajuaa valinneensa jotakin sellaista, jota ei halunnut. Kun tulee se hetki sen kanssa on vaan elettävä. Joksiaselle tulee joskus juuri niitä hetkiä.

– Minä merkitsin itseni sinulle. Olen siitä vastuussa itse. Sinua ainakin on siitä mahdotonta syyttää.

– Riemullista elämässä on se, että elämänsä voi halutessaan täyttää myös pelkällä riemulla. Usein juuri asenne ratkaisee.

– Jos katoaisin, löytäisitkö minut? Jos lakkaisin olemasta ja haihtuisin ilmaan. Puhaltaisin vain tuulena hiuksissasi, tarttuisin ruhona varpaisiisi. Olisin aamun kirkas auringonsäde. Sydämen muotoinen ajatus. Muistaisitko minut?

– Olisitko totta minulle silloinkin, vaikka koko maailma ympäriltä katoaisi? Pitäisitkö kädestäni kiinni, etkä antaisi minun kadota maailman mukana?

– Olen tehnyt virheitä. Olen tehnyt niitä monta. Olen valinnut väärät sanat, väärät teot ja väärät tavat. Olen joskus jättänyt oikeat sanat sanomatta, hyvät teot tekemättä ja tapani ovat olleet huonoja. Olen joskus sanonut liikaa ja joskus vaiennut. Olen hintani maksanut kaikesta. En ole päässyt helpolla. Olen välillä kovin väsynyt. Haluaisin vain hiljaa nukahtaa. Herätä niin, että sinä olisit siinä.

– Minun maailmani ei ehkä näytä samalta kuin sinun. Minun maailmassani kaikki asiat eivät ole samalla tavalla, eikä näyttäydy samassa valossa. Minun maailmani on kuitenkin minun ja sen pitääkin sopia vain minulle. Sen tulee olla sellainen, missä pääsääntöisesti minun on hyvä olla ja elää.

– Kun tulee se hetki, kun ei enää halua mitään. Kun haluaa luopua kaikesta ja muuttaa omaa kurssiaan. Miksi ihmeessä siitä tehdään niin hankalaa?

– Kun oppisi sen, ettei lupaa tarvitse keneltäkään, ei tunteilleen, ei valinnoilleen, ei olemassa olemisen perusteilleen. Kun oppisi olemaan riippumaton.

– Vuosi kausia kannaoin syyllisyyttä asioista, joille kukaan ei olisi voinut mitään. Vuosi kausia kuvittelin olevani Jumala.

– Valitse taivaalta kirkkain tähti. Seuraa sen valoa. Maalaa valoon kaikki kauneimmat unelmasi ja tavoittele niitä. Kun unelmasi ovat toteutuneet, tiedät että mikään ponnistelusi ei ollut turhaa.

– Joskus on vaan pakko pysähtyä ja todeta, että mikään ei voi enää mennä näin.

– Minun sydämeni on lukittu. Sinulla on avain. Olisin hyvin iloinen, jos saisin sen edes lainaki.

– Pimeintä on juuri ennen aamunkoittoa, synkimmältä tuntuu aina ennen oivallusta. Aamun valo on valoista kirkkainta. Oivalluksen voima on voimista suurin.

– Jos minä osaisin, minä auttaisin sinua tuntemaan. Jos minä pystyisin, minä parantaisin kaikki haavasi. Jos minä toivoisin riittävästi, se ei auttaisi mitään. Ihmisen pitää osata itse toivoa itselleen hyviä asioita.

– Jos olisin vain kuiskaus, voisin kulkea korvasta korvaan ja kuiskia salaisia ajatuksiani, oivalluksiani ja visioitani niin, että ne vaikuttaisivat jokaisen kuulijan omilta. He sanoisivat ne ääneen. Koska olen ihminen, pidän usein suuni supussa, koska minua ei kuitenkaan ymmärretä oikein.

– Tule tänne, ihan viereeni. Kuiskaan sinulle salaisuuden. Sellaisen jota en osaa ääneen sanoa. Asian joka pitää kuiskata. Rakastan sinua.

– Maailmankaikkeus on antanut meille lahjaksi tämän elämän. Kullekin omat haasteet ja omat vahvuudet. Kullekin tavan reagoida, ymmärtää ja toimia. Kaikilta hän kuitenkin haluaa samaa asiaa. Sitä että luotamme häneen ja hänen johdatukseensa. Vasta silloin meille alkaa tapahtua hyviä asioita helposti.

– Jos minulta kysytään mitä olisin tehnyt toisin, en osaisi vastata. Luulatavasti olisin tehnyt kaiken ihan samoin, kuin nytkin tein. Toisella kerralla kaikki ei ehkä tuntuisi niin tappavalta. Silloin osaisi ymmärtää.

– Olen oman elämäni Scarlett O’Hara. Typerä tyttö, joka osaa melkein mitä vaan. Menestyy, on älykäs ja hauska. Silti koko ajan surullinen. Koska kaipauksesta on tullut osa hänen minuuttaan. Eikä hän aktiivisesti aina muista edes ketä hän kaipaa.

– Välillä on ihan sellainen olo, että voisi vaan räjäyttää pommilla koko elämänsä.

– Muista riemuita siitä mitä sinulla on. Älä ikinä erehdy kaipaamaan mitään mitä sinulla ei ole. Vaan mitenkä sitten käy unelmille, tavoitteille ja suunnitelmille?

– Kuinka olisinkaan osannut suojella sinua, kun en osannut tehdä samaa edes itselleni? Ainakin minulla oli hyvä tarkoitus.

– Joskus pitää osata päästää irti. Joskus pitää osata unohtaa. Joskus kun on ihan pakko. Joskus kun ihminen uskaltaa.

– Jos sinä olisit minun, en osaisi elää. Kun et ole, en osaa siltikään.

– Maailmankaikkeuden lapsena olen yhtä etuoikeutettu, juin jokainen meistä. Maailmankaikkeuden lapsena minun pitäisi kai enemmän ymmärtää oma arvoni?

– Eilen oli eilen, nyt on nyt. Huomenna on huominen. Onneksi. Yksi päivä kerrallaan riittää. Niinhän se on tarkoitettu.

Mietelauseita elokuulta 2012 vol 1

 – Jos olisin taitavampi, minä osaisin. Jos olisin viisaampi, minä tietäisin. Koska olen vain keskinkertainen, minun tulee yrittää ja arvailla.

– Kuinka paljon käytämmekään energiaamme kaikkeen mikä ei millään tavalla tue positiivista kehitystämme. Kuinka paljon pyrimme ratkaisemaan ongelmia ulkoisten olosuhteiden kautta. Kuinka vähän kykenemme ymmärtämään, että suurin osa etsimistämme vastauksista löytyykin lopulta itsestämme.

– Vaikka matkustaisin tuhansien merien taakse, lentäisin toiseen universumiin. Vaikka kääntäisin jokaisen kiven ja kannon. Vaikka huutaisin avaruuteen sysipimeänä yönä ja juoksisin maapallon ympäri, en koskaan pääsisi pakoon yhtä. Itseäni.

– Synnyin runottareksi turhalle joutomaalle. Surullisten ihmisten lapseksi. Laulupuuhun ilman lintuja. Hengettömän mökin hämärään. Surujen ja murheiden runtekemaan kylään. Sieltä minä ammensin evääni. Sain lahjaksi suruisan katseen ja kaihoisan äänen. Mutta valitsin johtotähden taivaalta, jonka kelmeässä valossa uskallan unelmoida. Usein unelmoin mahdottomia. Sellaisia joita ei pitäisi. Asioita joita en ole nähnyt, ihmisistä joita en ole tavannut tai paikoista joihin en ole mennyt. Lahjoista parhain on mielikuvitus. Se lohduttaa ja antaa aiheet olemiselle.

– Jos sanoisin ääneen kaiken mitä ajattelen, tunnen, koen tai haluan olisin rohkea. Koska en ole, tyydyn hymyilemään ihan hiljaa.

– Vuosien kuluttua minä palasin. Menin sinne mistä olin lähtenyt. Avasin kartan ja katsoin kulkemaani matkaa. Matka oli ollut pitkä ja sen varrella olin kohdannut tuhansia vaaroja. Olin selvinnyt niistä kaikista, siitäkin huolimatta että jalkani olivat täynnä kolhuja ja arpia. Olin saanut matkaltani oppeja. Olin saanut viisautta ja rohekutta. Olin kaatunut tuhannen kertaa ja aina nousuut vahvana takaisin jaloilleni. Minua oli nöyryytetty ja minä olin itse nöyryyttänyt itseäni. Olin väsynyt ja kyllästynyt. Mutta pääsin kuitenkin kotiin. Sieluni täytti rauha.

– Mistä tietää onko sitä onnellinen? Siitäkö vain, jos joka aamu kokee ylösnousemuksen riemua, joka ilta käy toiveikkaana nukkumaan? Siitä että kokee olevansa arvokas ja siitä että pitää itsestään? Mistä sitten tietää että puuttuuko minulta jotakin? Siitäkö jos kokee kaipuuta, on levoton, eikä malta pysyä paikallaan? Entäpä jos se kuuluukin kaikki vain elämään? Entä jos niin kuuluukin olla? Voihan sitä silti olla onnellinen.

– Lähde pois, sanon itselleni. Nyt on aika mennä. Otan laukun olkavarrelle, sadetakin toiselle, pistän vaelluskengät jalkaan ja jäädytän katseeni. Hetken, vain pienen hetken kaikki tuntuu pahalta, kunnes jälleen vapaa tuuli puhaltaa hiuksissani ja keuhkoni täyttyvät ilmalla. Silloin seuraan taivaan lintuja ja tiedän minne olen matkalla. Matkani määränpää on aina uusi seikkailu. Elämä itse.

– Minne menit minuus? Minne joskus hävisit? Minkä pylvään juurelle tipahdit? Minkä korttelin eteen sinut vahingossa pudotin? Mitä olet kaikki nämä vuodet tehnyt? Missä olet ollut? Onko elämäsi ollut hyvää ja kaunista? Sellaista kuin minä halusin. Oletko pitänyt itsestäsi huolta, kun minä en ole huolehtinut? Muistatko minua enää? Tunnetko minua? Minä olen minä ja sinä olet minun minuuteni. Voisitko sinä tarvita minua vielä, vaikka kohtelinkin sinua huonosti? Vai oletko kasvanut ulos minusta ja oppinut pärjäämään ilman? Anna minulle anteeksi. Aloitetaan alusta minuus.

– Luulin ymmärtäneeni kaiken. Tietäväni vihdoin mistä elämisessä on kysymys. Samaan aikaan jouduinkin toteamaan, että minä en ole oikeastaan koskaan tiennyt mistään mitään. Se voisi olla nöyryyttävää, mutta se ei ole. Se on hienointa elämässä, mitä minulle on ikinä tapahtunut.

– Valtava määrä erilaisia tunteita minussa. Kuin valtava sateenkaari sieluni sisällä. Mittaamaton määrä opittavaa ja nähtävää. Mielettömän paljon riemuittavaa ja koettavaa. Se on elämä ja elämää minä rakastan!

– Jos elämän piirtää aikajanaksi, löytyy janalta menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus. Nyt hetki on se aika, jossa kaikki tämä meille tapahtuu. Menneisyys on muovannut meistä meitä ja tulevaisuuteen voimme vaikuttaa nyt hetken valinnoilla.

– Melkein kaiken minä olin oppinut. Olin oppinut menestymään, pärjäämään, lukemaan, laskemaan ja kirjoittamaan. Olin oppinut käyttäytymään, itkemään, nauramaan ja laulamaan. Olin oppinut huolehtimaan itsestäni ja muista. Olin oppinut analysoimaan ja punnitsemaan. Olin oppinut valitsemaan sanani tarkoin, olemaan kuuliainen, ystävällinen ja olemaan myös ihan hiljaa, jos niin on hyvä. Olin oppinut elämisen perustaidot, mutta yhtä asiaa en ikinä oppinut. En oppinut rakastamaan itseäni enkä sitä kautta ketään muutakaan. Olin puoliksi tyhjä lasi, enkä tiennyt miksi.

– Pysähdy hetkeksi, katso minua. Älä puhu, vaan katso. Sen jälkeen voit mennä, jos vielä haluat.

– Kosminen maailmankaikkeus ympärillämme, me kaikki osanen sitä. Yksinään olemme vain hippuja meressä. Yhdessä luomme kokonaisuuden. Kauniin ja ainutlaatuisen. Me kaikki, jotka olemme ja elämme.

– Vaikka menisin minne ja yrittäisin unohtaa, se ei onnistuisi. Olet tatuointi vasemmassa olkavarressani, ristin merkki otsallani, kivi minun kengässäni, painava rinkka selässäni. Olet aamun ensimmäinen auringon säde ja illan viimeinen. Olet kanssani kaikkialla ja minä en voi paeta.

– Annetaan asioiden olla. Annetaan maailman kuljettaa. Annetaan aikaa muutoksille. Otetaan vastaan se mitä annetaan. Pysähdytään kuuntelemaan elämän virtaa, sen käskyjä ja kohinaa. Ollaan ihan hiljaa ja annetaan ajan kuljettaa. Ei kysytä tietä keneltäkään. Luotetaan.

– Merkillinen paikka tämä elämä. Niin täysi, kaunis ja huumaava. Minun elämäni minua varten, sinun elämäsi sinua varten. Jokaiselle oma polku, oma aika ja elämän tehtävä. Minun yhtä arvokas kuin sinun. Jokaisen tasavertainen.

– Kiitos on vain pieni sana. Kiitollisuus on valtava tunne. Kun muistaa sanoa ääneen pienen sanan, voi jakaa valtavan tunteen.

– Hyödytöntä elämää ei ole. On vain ihmisiä, jotka eivät muista elää.

– Ihmettelen miksi ihmiset yrittävät tehdä joistakin asioista väkisin sellaisia, millaisia ne eivät pysty olemaan. Rakkaus ei esimerkiksi koskaan pysty istumaan mihinkään muottiin. Se ei elä aineellisessa maailmassa. Silti ihmiset haluavat maallistaa myös rakkauden. Tässä piilee aina se vaara, että rakkaus menettää voimansa, jos sen yrittää kahlita. Tällöin ihmisistä tulee tyytymättömiä, eivätkä he pysty ymmärtämään miksi.

– Elämä on sarja yksinkertaisia, toisiinsa vaikuttavia valintoja. Niistä muodostuu ketju, elämä.

– Minä kerron paljon, mutta jätän aina jotain kertomatta. Minun sieluni ovella on lappu, jossa lukee ”yksityisalue, pääsy kielletty”. Näin minä suojelen itseäni.

– Joskus ajattelen, että olisi helpompi elää, jos tietäisi vähemmän. Toisaalta tieto ei lisää vaan tuskaa, vaan antaa meille tuhansia mahdollisuuksia. Mahdollisuudet mahtuvat maailmankaikkeuden ja ihmisen väliin.

– Merkityksellistä ei olekaan se mitä kaikkea saavuttaa, vaan se kuinka paljon kykenee oppimaan siitä, kun jotakin menettää.

– Vaikka kertoisin tuhat sanaa tunnissa, sinä et niitä ymmärtäisi. Olemme ihan liian kaukana toisistamme.

– Minä olen palannut. Katsonut tarkasti käymäni reitin. Tunnistanut ne tuhannet vaarat jotka matkallani kohtasin. Uhmaten niistä jokaista. Sydämessäni on muutamia mustelmia. En minä kuitenkaan itseäni kadottanut. Minä jätin itseni tänne turvaan. Sen olen palannut hakemaan.

– Ihmiset ovat typeriä. Yritämme muotittaa kaiken, jopa rakkauden. Rkkaus vaan ei elä aineellisessa todellisudessa. Siksi se niin usein kuolee, koska pyrimme valjastamaan sen osaksi arkeamme. Pakotamme sitä tottelemaan. Muuttamaan universaalin muotonsa palvelemaan itseämme. Silloin se lakkaa olemasta rakkautta.

– Vaikka minä rakastan sinua, sinun ei tarvitse tuntea minua kohtaan samoin. Rakkaus on olotila, jota ei voi lukita yhteen kohteeseen. Se on elämän voima, valo ja kirkkaus. Se on tahto, toivo ja uskomus. Se on suunnattoman suurta hyvää tahtoa toista ihmistä ja hänen elämäänsä kohtaan. Se ei herätä pelkoja, ei ahdistusta, ei surua, ei epäonnea. Ne ovat asioita jotka eivät kuulu rakkauteen. Ne ovat asioita, jotka ihmiset sotkevat siihen. Itse rakkaus on puhdasta energiaa. Voimaa jolla yhteisöt säilyvät ja maailmoja muutetaan. Siinä ei koskaan ole mitään tuhoavaa. Ainoastaan rakentavaa.

– Jos kuusikulmaista yrittää tunkea neliön muotisesta reiästä, siitä ei tule mitään. Jos minä puhun ja sinä et ymmärrä on tilanne ihan samanlainen.

– Kaikella elämässä on aina jokin tarkoitus. Kun tarkoituksen löytää, ei voi enää tuntea tuskaa.

– Sisälläni asuu satukirjan prinsessa, joka uskoo ihmeisiin ja ikuiseen rakkauteen. Aikuinen, joka on ympäröinyt pikku prinsessan osaa kuitenin kertoa, etteivät sadut ole totta.

– Melkein kaikki elämässä on helppoa. Kaikki paitsi eläminen.

– Kuuntele hiljaisuutta. Slloin voit kuulla itsesi.

– Jos kävelisit eteeni, ottaisit kädestäni, etkä edes puhuisi mitään. Minä alkaisin vapista. Jos kävelisit ohi, et kaitsoisi minua, etkä edes tervehtisi, silloin vapisisin myös.

– Elämä on seikkailu, joka pitää uskaltaa kokea. Pitää uskaltaa hypätä tuntemattomaan yhä uudestaan ja uudestaan. Loikata kallion päältä luottaen siihen, että ihmiselle kasvaa siivet. Kun omat siivet ovat kasvaneet, ei mikään voi enää pelottaa.

– Älä koskaan sano minulle, että minun pitäisi olla järkevämpi. Minun ongelmani on se, että en uskalla muuta ollakkaan. Opeta minut sen sijaan olemaan järjetön. Jättämään kaiken turhan arvokkuuden ja huutamaan se ulos itsestäni. Opeta minut lentämään. Opeta olemaan leikkisä ja avoin. Vie minun järkeni, niin etten tarvitse sitä enää.

– Sanoja ei tarvita, kun on eleet ja ajatukset. Ajatuksista ja eleistä muodostuu kokonaisuus. Sanat ovat vain pieni osa sitä. Joskus sanat jopa pahentavat. Eivät aina paranna.

– Älä puhu, vaan suutele minua. Kohta en enää jaksa kuunnella ja silloin minä lähden. Jos lähden en ikinä palaa. Jos suutelet saatan jäädä. Sinä valitset.

– Juuri tänään tartun taivaan tuuleen, hyppään muuttolinnun siivelle ja kiidän kohti pilviä. Juuri tänään on se päivä jolloin en pelkää muutosta. Huomenna on jo toinen päivä. Tänään on tartuttava hetkeen.

– Kuinka paljon kannammekaan mukanamme kaikkea turhaa joka kuluttaa. Jos jokainen pysähtyisi säännöllisin väliajoin tyhjentämään sielunsa turhasta taakasta, olisimme kaikki paljon vapaampia. Olisimme onnellisempia, kevyempiä, hymyilisimme enemmän ja voisimme paremmin. Myös sinä.

– Älä pelkää voimaani, sillä minun voimani on lähtöisin rakkaudesta. Se on puhtainta valoa ja energiaa. Se on halunnut astua sydämeeni ja minä päästin sen sinne sisälle. Se täytti minut päästä sormiin ja varpaisiin asti. Sitä päivää en ole koskaan katunut.

– Vaikka kuinka yrittäisin selittää siitä ei olisi apua. Sinä et ikinä ymmärtäisi. Minulla on oma tapani tuntea mutta myös ilmaista.

– Vaikka olisin kuinka peloissani tahansa, en anna itseni ikinä lamaantua. Vaikka tiedän, että pelko on olemassa, en koskaan anna itseni pelätä. En halua hallita sitä. Annan sen vaan olla ihan rauhassa. Silloin sekin antaa minun olla.

– Haluan niin paljon, mutta sanon niin vähän. Olen näennäisen tyytyväinen. Silti onnellinen.

– Tiedätkö sinä mitä haluan? Haluan löytää virheettömän tunteen, jollaista ei ole olemassakaan.

– Se mikä on järjetöntä, voi jossakin toisissa olosuhteissa näyttäytyä täysin järkevänä. Se mikä on järkevää, voikin olla täysin hullua.

– En tiedä mitä tunnen, mutta tunnen. Tiedän vahvasti, että tunnen.

– Jos välität minusta, katso minua silmiin ja hymyile. Jos olen sinulle merkityksetön, älä katso, äläkä ainakaan hymyile.

– Minä tiedän miten minun tulee toimia. Minä tiedostan minne elämäni on menossa. Minä uskon ihmeisiin. Elämä on ihme.

– Mistä kaikki tämä yhdenäkkinen tuska ja ahdistus? Kaikenhan piti olla hyvin. Minun elämäni perustui kiitollisuudelle. Koenkin ahdistusta ja ikävää. Ei tämä ole totta. Totuus on toisenlainen. Minä ja minun totuuteni.

– Tässä minä olen, tällaisena kuin olen. Kaikkineni virheineni, vikoineni ja puutteineni. Kaikkineni lahjoineni, ilonaiheineni ja valoineni. Minä en voi muunlainen olla. En muun laiseksi muuttua. Ota tai jätä. Sinä tiedät mitä etsit ja mitä kestät. Minä en ole siitä vastuussa.

– Jos osaisin kääntää kakein voitokseni, miten sen tekisin? Jos kaikki olisi juuri niin kuin minä haluaisin, miten kaikki silloin olisi? Ellen osaa vastata kumpaankaan kysymykseen suoraan, veikkaan etten koskaan osaa elää oikein. Onko sitten elämää oikeaa tai väärää? Mehän elämme täällä itsemme näköistä elämää, omien valintojemme pohjalta, vapaaseen tahtoomme nojaten. Entä sitten, jos ei vaan osaa sanoa ääneen mitä haluaa?